Luukku 21: Blutorange Mango Grüner Tee

Viimeinen työpäivä ennen joulua! Jes. Tietenkin olen välipäivät töissä kuten kunnon työläinen, mutta ei se haittaa. Varsinkin tänä vuonna vapaat osuvat kyllä ihan täysin nappiin ilman erityisiä lomiakin.

No joka tapauksessa. Kolme päivä jouluaattoon <3

Mutta mennään teehen. Tänään on vuorossa veriappelsiini mango vihreätee. Epäilen, ettei veriappelsiini ole hirveästi paljon parempi teessä kuin appelsiini. Mutta toisaalta mango on yleensä melko ylitsevuotava, joten ehkä se jää peittoon.

Google kertoo, että kyseinen tee toimisi myös jääteenä. No, juon sen kuitenkin kuumana, ellen unohda kupin pohjalle sitä jäähtymään. Teen niin ainakin pari kertaa viikossa. Ah well. Onneksi suurin osa teestä maistuu tosiaan hyvältä myös kylmettyään.

Google kertoo myös, että veriappelsiinin maku lienee aromista. Sillä ainesosina sitä ei näy. Sen sijaan mukana on sokeroitua ananasta, sokeroitua mangoa, appelsiinin palasia, saflorin kukkia ja moringan lehtiä. Vihreän teen ja aromin lisäksi siis. Epäilen sokerin yliannostusta lähitulevaisuudessa.

Tee tuoksuu veriappelsiiniselle, mikä on vähän hämäävää sisältöön nähden. Maku on... Mieto. Hämmentävän mieto. Maistan jotain mikä lienee veriappelsiinin aromi ja geneeristä hedelmäisyyttä ja hieman makeutta. Olen tyytyväinen, ettei tee ole niin sokerinen kuin pelkäsin. Mutta muuten, en oikein tiedä mitä oletin, mutta tämä ei ehkä vastaa sitä.

Ehkä oletan teiltä missä on hirveästi eri hedelmiä liikaa, odotan ehkä jotain erikoista ja eksoottista, valtaisaa makuelämystä. Koska hedelmät ovat yleensä niin voimakkaan makuisia tuoreena. Mutta kuivattuina teessä ne ovat oikeasti aika mietoja. Jollakin tasolla tiedän sen, että pieni kuivattu hedelmänpala ei voi antaa kauheasti. Mutta... Silti odotan, että teessä se jotenkin aukeaisi. Oikeastaan ikinä se ei oikeastaan sitä tee, ei ainakaan ilman aromeita.

No, tee oli ihan ok. Makea hedelmätee. En maistanut appelsiinia oikeastaan, joten se oli ihan kivaa. Tee olisi toki voinut olla mikä tahansa geneerinen hedelmätee, mikä sinällään on sääli. Mutta näin siinä välillä käy.

Blutorange Mango Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämpötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukku 20: Japans grüne Kostbarkeiten Grüner Tee

Hahaa! Olen taas aikataulussa! Ennen joulua!

No, katsotaan. Todennäköisyys, että juon jouluaaton teen jouluaattona on suunnilleen nolla. Saatan olla nokkela ja juoda sen edellisenä iltana, katsotaan. Jouluaatto on sellainen, että silloin en suorita mitään. Aion vain syödä liikaa ja viettää rauhallista joulua. Nähdä perhettä ja kavereita. Perus juttuja.

Joka tapauksessa. Nyt on vihreän teen vuoro. Japani teen nimessä innosti minua, siksipä tulinkin sen varmaan tänään vielä keittäneeksi. Google kertoi, että kyseessä on "Mansikka herukan" makuinen tee. Siis siinä on mansikkaa ja punaherukkaa. Ja noin miljoonaa erilaista japanilaista teetä, myös genmaichaa, jossa on siis riisipalloja. Punaherukkaa en teessä havainnut ja mansikanpalasiakin vain yhden. Googlen antamassa kuvassa ne toki olivat kauniisti esillä. Noo, joka tapauksessa.

Vihreä tee jossa on mansikkaa? Kyllä kiitos. En ihan tiedä mitä ajatella siitä, että teessä on pohjana kuutta eri vihreää teetä, mutta no. Ehkä jollain oli enää pohjat jäljellä ja ne piti sekoittaa.

Tee tuoksuu hyvin ruohoisalta, mutta sillä tavalla kivan teemäisesti. Maku on itseasiassa tosi kiva. Maistan Genmaichan, tai siis varmaankin paahdetun riisin. Maistan vihreän teen. En maista sen kummemmin mansikkaa kuin punaherukkaakaan, mutta viis siitä. Tykkään vihreästä teestä maustamattomana, ja tämä maistuu enimmäkseen siltä. Vaikka olin epäileväinen sekoituksen suhteen, niin tämä on ihan ok. Genmaicha on vähän voimakas itsekseen, mutta tällätavalla sekoitettua muihin vihreisiin teihin se on ihan kiva.

Japanilaiset vihreät teet ovat sellaisia, että ne saattavat vaatia vähän totuttelua. Ne maistuvat usein mielestäni hieman ruohoisemmille kuin ns. normaali vihreä tee. Itse pidän esimerkiksi banchasta kovasti ja pidän sitä aina varastossa. Tässäkin on banchaa yhtenä osapuolena. Toisaalta japanilaiset vihreät teet ovat myös helppoja juotavia, niitä ei välttämättä tarvitse erikseen maistella, vaan ne maistuvat heti siltä miltä lopuksikin. Joskus olen huomannut, että vihreät teet vaativat jonkin verran juomista ennen kuin maku oikeasti aukeea. Siis ihan joka kupissa. Tai ehkä juon niitä niin harvoin, että joudun aina totuttelemaan uudestaan. Mene ja tiedä.

Mutta ostaisinko tällä mielellä juuri tätä teetä? En. En sinänsä nää siitä mitään vikaa, että juo teetä joka on hyvää, vaikka se ei maistuisi siltä miltä sen kuuluisi. Vaikka vähän yritän välttää aromeita, niin en sinänsä nää niissä mitään pahaa. Mutta epäilen, että tämä tee ei maistuisi tältä isompana satsina, jossa saattaisi jopa olla niitä punaherukoita ja mansikanpaloja. Sääli, mutta todennäköistä.

Sen sijaan voisin kyllä ostaa jotain muuta vihreäteesekoitusta jos sellaiseen törmäisin. Tai sekoittaa itse todennäköisesti jo omistamaani genmaicha ja banchaa keskenään.

Mutta kaiken kaikkiaan, ilolla tätä juo. Olisin voinut juoda enemmänkin. Periaatteessa voisin varmaan hauduttaa toisenkin kierroksen, mutta luulen, että se jää tänään välistä. Nautiskelen teestä mitä minulla on.

Japans grüne Kostbarkeiten Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämpötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukku 19: Orange Pistazie Grüner Honeybush

Ja jälleen ollaan honeybushin maailmassa. Sinällään täytyy myöntää, että kalenteri on kyllä avannut silmiäni rooiboksen ja honeybushin maailmaan. Siellä on ihan kivojakin makuja. Nyt kun vielä pääsisin siitä ajatuksesta, että teessä tarvitsee olla kofeiinia... No, kaikkea ei voi saada.

Tämän päivän tee vähän pelottaa minua. Appelsiini pistaasi vihreä honeybush on vähän... Ja siinä oli jotain punaisia marjojakin. Appelsiini ei ole lempimakunu. Pistaasi... Pidän pistaasista. Teessä? En oikein tiedä miten pähkinät edes uuttuvat teehen. Tiedän, että niin voi tapahtua, mutta... No.

Google kertoo, että teessä on tooosi paljon kaikkea. Löytyy omenaa, sokeroitua inkivääriä, appelsiinin kuorta ja paloja, papayaa, rosepippuria, pistaasia ja kukkaa. Että niin. Hyvänä puolena, appelsiini tosin välttämättä ei maistu kovin paljoa. Paitsi tietenkin mukana on myös aromia joka varmaan vahvistaa.

Mutta kokeillun siis. Tee tuoksuu makealle ja hieman appelsiiniselle. Jouduin hetken miettimään miltä tee maistuu, koska se toi minulle mieleen jotain. Appelsiini maistuu, mutta makeana, ei sellaisena kun olen yleensä tottunut. Tee maistuu... Appelsiinimakuvedeltä. Jossa on ehkä vähän muitakin hedelmäisiä makuja.

Kokemus on erikoinen. Ei erityisesti huono, mutta nyt kun mielleyhtymä on syntynyt, minun on vaikea mieltää hauduketta teeksi. Kuuma makuvesi on parempaa kuin kuvittelisi, ainakin tässä tapauksessa. Appelsiini ei tule ihan mehumaisena vaan enemmän sellaisena mitä se tosiaan makuvesissä ja ehkä mehujäissä on, aromina. Muuten maku on geneerisen hedelmäinen enkä osaa erotella muita aineksia. Mikä on sinällään sääli, koska inkivääri on esimerkiksi erinomainen aines.

Mutta todennäköisesti yhdistelmänä sokeroitu inkivääri ja papaya ja appelsiiniaromi ovat niin voimakkaan makeita ja yhtenäisiä, etteivät ne voi enää erota. Pistaasi, se jää jonnekin kauas varjoon.

Jos en uskoisi, että viileänä muut maut korostuvat, voisin melkein leikitellä ajatuksella tämän teen kylmähaudutuksesta kesäjuomaksi. Mutta koska jo hetken aikaa pannussa viilentynyt tee maistuu hieman happamammalta niin luulen, että appelsiinin huonommat puolet korostuisivat ikävästi. Tai siis, minulle huonot puolet. Oletan, että maailmasta löytyy ihmisiä jotka pitävät appelsiiniteestä, ei kai sitä muuten tehtäisi. Itse vaan nautin appelsiinista enimmäkseen tuoreena ja mehuna.

Mutta hyvin onnistunut appelsiinitee, ei voi muuta sanoa. Tai makuvesi. No, appelsiinijuotava joka tapauksessa.

Orange Pistazie Grüner Honeybush, honeybush. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 18: Weihnachtsplätzchen Grüner Rooibos

Jälleen ollaan teen kanssa, jonka nimestä en oikein pysty ymmärtämään kuin valistuneen arvauksen. Joku joulu tee, mieleni kuiskii.

Enkä ollut väärässä. Kyseessä on tosiaan mausteinen rooibos, jossa on omenaa, appelsiinia, kanelia, kardemummaa, vanilijaa ja karamellia. Kaikkea mistä joulu on tehty, kai.

 En sinällään ole pahoillani jouluteestä, varsinkin tälläisestä jossa on enimmäkseen miellyttäviä mausteita. On melkein joulu, joten yksi tai kaksi jouluteetä ei haittaa yhtään. Tämä aamu tosin olisi voinut vaatia jotain tujumpaa kuin rooibos, ja vierelläni polttelee uusi jännittävä tee, jonka pelastin eilen Resquella. Mutta mikäs tässä, päivä on nuori. Ehtinen senkin korkata.

Tee tuoksuu avatessa miellyttävän mausteiselle, kaneli ja kardemumma hypähtävät ainakin esiin. Haudutettuna... Tee tuoksuu melkein kahviselta. Osittain se varmasti johtuu siitä, että kun kahvia juon, juon toffeekahvia. Teessä on toffeeta joka tuoksuu lähes identtiseltä toffeekahviini. Mutta silti hämäävää.

Maku ei onneksi ole kahvinen. Se on mausteinen ja makea, mutta ei liian sokerinen. Siinä on joku maku johon pitää hieman totutella, mutta se ei ole huono, vain vähän voimakas.

Oikein miellyttävä tee, ja jos joulutee pitäisi valita, niin tätä juo ihan mieluusti. Silti huomaan, että olen tyytyväinen, että teetä on vain muutama kupillinen. Jostain syystä jouluteet eivät oikein sovi minulle.

Jos kuitenkin elämäänsä kaipaa jouluteetä, niin tämä on todella hyvä vaihtoehto. Ei ehkä se perinteisin, mutta fiilis on ehdottomasti kohdillaan. Tee on mausteinen, makea, jouluinen. Ja joillekin bonuksena se on vielä kofeiiniton, joten siitä voi nauttia kofeiiniherkätkin. Ja rooibos lähinnä yhdistyy miellyttävästi mausteisiin, todennäköisesti paremmin kuin musta tee yhdistyisi.

Weihnachtsplätzchen Grüner Rooibos, rooibos. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 17: Gentlemen's Toffee Schwarzer Tee

Tänään on vuorossa taas toffee tee. Edellisen teen innoittamana olin itseasiassa aika positiivisin mielin asiasta. Nyt kuitenkin lykkäsin teen hautumaan ja se tuoksui... Kirpeälle?

Ehkä se on illuusio. Googlen mukaan teessä ei kuitenkaan ole muuta kuin mustaa teetä, toffeen palasia ja aromia. Toki aromeita on moneksi...

Kuten nimestäkin voi tietenkin päätellä, niin ilmeisesti kuitenkin sain miesteetä! "Loved by men, but also suitable for women." Ah. Toki jos toffee on kovinkin miehinen maku, niin sitten ehkä ymmärrän miksi toffeeteet eivät yleensä ole minulle maistuneet. Nooo, joka tapauksessa.

Tee tuoksuu toffeiselta, mutta siinä on edelleen joku jännä sivutuoksu. Se kirpeys. Mistä se tulee? Miksi se on toffeeteessä?

No, maku on... Mieto. Kirpeyttä ei onneksi ole, vaikka en edelleenkään ymmärrä mistä se tuoksuun tulee. Ei tee pahaa ole, mutta kaipaisin makuun tuoksun voimakkuutta. Maku on hivenen makea, hieman toffeinen kun hakee. Ei paha, ihan ok. Ei kovin erityinen tai jännittävä. Ehkä tämä jollekin maistuu, mutta omasta mielestäni hyvin helposti unohdettavissa. Tee tuntuu myös jättävän hienoisen pinnan kielelle, ehkä se johtuu toffeenokareista tai sitten vaan kuvittelen.

Olen edelleen aikataulusta myöhässä, mutta tänään unohdin myöskin tuoda useamman teen mukaan. Aah, well. Katsotaan jos saisin illalla hörpittyä kupposen.

Gentlemen's Toffee Schwarzer Tee, musta. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 16: Kokos Lemongrass Grüner Tee

Ja taas ollaan jännän äärellä. Olen tyytyväinen, että tunnun nyt ainakin hetkeksi siirtyneen pois yrttiteistä. Tee-teet on enemmän omaani.

Tällä kertaa maistelussa on kookos sitruunaruoho tee. Kookos on ihan ok. Paitsi että olen kai sille allerginen. Mutta epäilen, että se on tässä ihan ok, joten otan riskin. Sitruunaruohoa rakastan. Ah. Ihmiseksi joka ei oikein siedä sitruunaa teessään, rakastan kyllä kaikenlaisia läheltä liippaavia imitaatioita suuresti. Jos teessä on sitruunaruohoa tai lemon verbanaa, innostukseni on taattu.

Siksi tämän kanssa olen vähän kahden vaiheilla. Löysin jossain vaiheessa kookosteen joka oli aika hauska. Tosin hyvin nopeasti tajusin, että se on ehkä kuitenkin vähän liian makea minulle. Tässä on muutama hipale kookosta, joten epäilen, että tee ei tule olemaan samallalailla makea. Mutta miten kookos yhdistyy sitruunaruohoon? En osaa sanoa.

Ja sitten googlasin teen. Olen ehkä hieman pettynyt, kookoslastuihin on lykätty sokeria. Pelkoni ylimakeudesta palasi. Muina ainesosina on myös jälleen aromi, ja ruusu. Mutta ei sentään mitään kovin erikoista.

Tee tuoksuu vähän erikoiselle, karvaalle. Mutta maku on makea, enimmäkseen kookoksinen. En vihaa kookoksen makua, mutta ikävä kyllä teessä on mukana myös jo hieman turhankin tuttu "geneerinen aromin maku", jota on ollut muissakin kalenterin teissä. En tiedä mistä se tulee, tuleeko se aromista vai teestä vai jostain mausteesta. Mutta se on hämärästi hapan ja karvas geneerinen maku joka jää jälkimakuna kielelle. Se tuntuu yhdistävän näitä teitä, vaikka niillä ei olisi juuri yhteistä. Se on hämmentävä hapokkuus joka ei erityisesti paranna teen makua. Sitruuna-aromi? En osaa paremmin arvata.

Ilman sivumakua tee olisi ihan ok, ei tosin silloinkaan kovin erityinen. Sivuaromi häiritsee hieman liikaa, että jaksaisin pitää teestä. Sitruunaruoho jää jonnekin kauas alle, vaikka siis näin oletinkin. Mutta yleensä sitruunaruoho tekee teestä miellyttävän. Nyt ei auta. Kookoskin meinaa hävitä hämmentävästi, jossei sitä muista maistella. Jäljelle jää "geneerinen hieman makea ja hapokas vihreä tee". Ei jatkoon.

Kokos Lemongrass Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämpötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukki 15: Gojibeere Pfirsich Oolong Tee

On syitä miksi tein aikaisemmin varastoon teearvosteluita. Niitä on edelleen tuolla muutama, mutta ne ovat kuvattomia ja tuntuu jotenkin hassulta julkaista niitä niin. Osa niistä on myös tosi vanhoja jo, vaikka en nyt osaa sanoa että vanhenevatko mielipiteet.

Joka tapauksessa. Tänään vuorossa Gojimarja persikka oolong. Juttelin ystäväni kanssa kalenterista ja hän sanoi juuri, että hänellä on ollut pari gojimarjateetä peräkkäin eikä ole niistä ihan varma. En itsekään ole. Gojimarja on (/oli) trendikäs supermarja, mutta en itse koskaan erityisesti jaksanut siitä innostua. En myöskään ole ihan varma miltä se maistuu. Oletettavasti happamahkolta marjalta. Persikka saattaa helposti kyllä peittää koko gojimarjan maun teessä, varsinkin jos sitä on lisättynä esanssina.

Googlasin teen jälleen ja tällä kertaa itseasiassa vaikuttaa, että makua on lähdetty hakemaan vain aineksilla. Jännää! Teessä on ilmeisten lisäksi papajaa ja viikunaa ja kukkia.

Tee tuoksuu hyvin makealla ja persikkaiselle, hyvin miellyttävälle. Maku on miellyttävä. Se on makea ja hedelmäinen. Jossain taustalla on jotain erikoista jota en tunnista. Olisiko se juuri gojimarja?

Näiden teekokeilujen aikana täytyy myöntää, että olen tajunnut aliarvostaneeni persikkaa teessä. Olin kyllä satunnaisesti juonut persikalla maustettua mustaa teetä, mutta harvoin muistan kaivata sitä. Persikka vaikuttaa olevan luonnollisesti miellyttän makea ja yleensä tunnistettavissa. Kaikki hedelmät eivät käänny teeksi yhtä luonnollisesti.

Pidän tästä oolongista. Se on hedelmäisen makea. Hieman sillä rajalla, että onko se hieman liiankin makea, mutta ainakin pari kupillista menee ihan kivasti.

En osaa sanoa maistuuko tässä tosiaan muu kuin persikka ja geneerinen hedelmäisyys, mutta tykkään oolongista pohjana. Se ei ole yhtä aromikas kuin mista tee, joten persikan ei tarvitse kilpailla. Oolong tuntuu yhdistyvän persikkaan oikein miellyttävästi ja saumattomasti.

Olisiko teestä voinut jättää ainesosia pois ilman että se olisi varsinaisesti vaikuttanut makuun? Todennäköisesti. En tiedä paljonko viikunaa oli, mutta se olisi ensimmäisenä karsintalistallani juurikin sokerisuuden takia. Papaja, no, sekin on hyvin makea. Varsinkin tässä tapauksessa se saattaa olla liiallisen makeuden takana, ollessaan sokeroitu. Mutta toisaalta uskon sen tuovan jonkin verran makua myös. Gojimarja, no, en osaa sanoa. Tuskin olisin osannut kaivata.

Mutta miellyttävä tee, juon mieluusti.

 Gojibeere Pfirsich Oolong Tee, oolong. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3 min.